Kuopion biotieteilijät patenttiasiamiehinä

Jaana
Outi
Leena

Patentti on kielto-oikeus – patentinhaltija saa kieltää muita kaupallisesti hyödyntämästä patentoitua keksintöään. Näin toimien patentinhaltija voi saada markkinaetua estämällä kilpailijoitaan kopioimasta (patentoitua) tuotettaan tai menetelmäänsä. Patentin haltija voi antaa kilpailijoille oikeuden hyödyntää keksintöään ja saada tätä kautta joko myynti- tai lisenssituloa. Lisäksi jo pelkkä patenttihakemuksen olemassaolo parantaa keksijän tai yrityksen neuvotteluasemaa etenkin USA:ssa.

Suomessa Patentti- ja rekisterihallitus myöntää patentin hakemuksen perusteella. Usein patentin myöntämistä kuitenkin edeltää kirjeenvaihto tutkivan viranomaisen ja patentinhakijan kanssa. Tällä prosessilla varmistetaan, että suojattava keksintö on uusi ja yllättävä. Usein keksinnölle toivotusta suojasta joudutaan tutkimuksen aikana tinkimään. Oikein perustein myönnetty patenttisuoja on kuitenkin vahva dokumentti mahdollisissa patentin loukkausoikeudenkäynneissä.

Patentin hakemisprosessi on vuosien saatossa muokkautunut melkoiseksi pykäläviidakoksi ja parhaat mahdollisuudet saada keksinnölleen mahdollisimman laaja ja vahva suoja saadaan, kun hakemisprosessissa käytetään keksijöiden apuna patenttialan ammattilaista, patenttiasiamiestä, jolla on keksintöä vastaavan tieteellisen taustan lisäksi yleensä useamman vuoden kokemus keksintöjen suojaamisesta.

Myös teollisuuden palveluksessa on töissä teollisoikeusalan ammattilaisia. Työnkuva teollisuudessa saattaa vaihdella hyvinkin paljon. Pienessä yrityksessä patentti-insinööri usein työskentelee tiiviissä yhteistyössä tuotekehityksen, markkinoinnin ja yritysjohdon kanssa koordinaattorina ja saa hyvän läpileikkauksen yrityksen teollisoikeuksien käytöstä. Isommissa yrityksissä patentti-insinöörillä voi olla erilaisia rooleja; työ saattaa painottua patenttikiistoihin ja sopimuksiin yhdessä lakiosaston kanssa tai patenttihakemusten laatimiseen ja käsittelyyn. Teollisuuden patentti-insinööri ei välttämättä kanna päävastuuta patenttihakemusten laadinnasta ja tutkimusprosessista vaan ulkoistaa ne patenttiasiamiehelle; esimerkiksi Jaanalle Boco IP:ssä tai Outille Berggrenillä.

Patenttiasiamiehellä on tieteellinen pohjakoulutus. Tällä hetkellä asiamieheksi kouluttaudutaan tekemällä työtä kokeneen asiamiehen ohjauksessa. Ammattimainen asiamiestoiminta edellyttää, että asiamies on hyväksytty Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään asiamiesrekisteriin.

Patenttihakemuksen tavoitteena on saada asiakkaan keksinnölle mahdollisimman laaja suoja. Hakemisprosessi alkaa usein keskustelulla asiakkaan kanssa. Tässä patenttiasiamiehellä on eturivin näkymä tutkimuksen uusimpiin, vielä salassa pidettäviin saavutuksiin. Keskustelun jälkeen asiamies laatii patenttihakemuksen ja huolehtii hakemusprosessista Suomessa ja tarvittaessa maailmanlaajuisesti.

Hoitaakseen eurooppalaista patentointiprosessia asiamiehen on suoritettava vaativa EQE-tutkinto, jossa täytyy hallita lainsäädäntö, patenttikäytäntö ja "Case Law". Erityisen mielenkiintoisia ja jännittäviä ovat tilanteet, joissa osapuolet kiistelevät patentin oikeellisuudesta. Tyypillisesti järjestetään ns. osapuolten suullinen kuuleminen, jossa eurooppapatenttiasiamies pääsee edustamaan asiakastaan patenttiviraston kolmijäsenisen lautakunnan edessä nopeasti vaihtuvassa tilanteessa.

Linkkejä
Patentti- ja rekisterihallitus
Espacenet -patenttihaku
www.google.com/patents


Jaana

Aloitin opinnot biokemian ja bioteknologian koulutusohjelmassa vuonna 1988 ja valmistuin vuonna 1994 pääaineenani bioteknologia. Tämän jälkeen jatkoin väitöskirjatutkimuksen parissa USA:ssa, Suomessa sekä Ruotsissa ja väittelin Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU) Upsalassa vuonna 1999. Työskenneltyäni vajaan vuoden yliopistotutkijana siirryin vuonna 2000 patenttitoimisto Boco IP:hen, joka on immateriaalioikeuksiin erikoistunut kansainvälisesti toimiva palveluorganisaatio. Hoidan erityisesti biotekniikkaan, molekyylibiologiaan, lääkealaan, kemiaan ja kasveihin liittyvien keksintöjen patentointia kansallisesti ja kansainvälisesti. Laadin myös toiminnanvapausselvityksiä, uutuustutkimuksia ja lausuntoja sekä luennoin. Toimiston osakkaaksi minut kutsuttiin vuonna 2010. Suoritin eurooppapatenttiasiamiehen pätevyyden antavan EQE-tutkinnon vuonna 2012. 

 

Outi
Aloitin opinnot biokemian ja bioteknologian koulutusohjelmassa vuonna 1991 ja valmistuin vuonna 1997 bioteknologia pääaineenani. Tämän jälkeen toimin pari vuotta tutkijana Helsingin yliopistossa. Yliopistouran jälkeen siirryin isoon patenttiasiamiestoimistoon neljäksi vuodeksi. Sain myös mahdollisuuden työskennellä teollisuuden palveluksessa Roal Oy:ssä. Roal on suomalainen entsyymivalmistaja. Työskentely teollisuudessa antoi kokonaiskuvan keksinnön koko elinkaaresta, tuotekehityksestä suojauksen kautta kaupalliseksi tuotteeksi. Tärkeä osa työtä oli myös kilpailijoiden patentoinnin seuranta ja analysointi omaan toimintaan nähden. Teollisuudessa patenttikiistat tulivat tutuiksi ja lopulta halu keskittyä tuotteen suojaukseen sai minut palaamaan asiamiestyöhön vuonna 2009 viiden teollisuusvuoden jälkeen. Tällä hetkellä työskentelen Suomen suurimman ja kansainvälisesti toimivan ipr-palveluntarjoan Berggrenin palveluksessa.

 

Leena

Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta. Kirjasin lapsena muuttolintujen saapumiset ja lähtemiset, metsästin harvinaisia kukkia ja kasveja metsissä ja peltojen laidoilla, ja yritin tunnistaa mineraaleja kivistä kallioilla ja rannoilla.Kasvatin tomaatintaimia ja keritsin lampaita, ja olin haka koiran kynsien leikkaamisessa.

Lukiossa kiinnostuin biologian lisäksi kemiasta ja fysiikasta niin paljon että osallistuin koulun jälkeen järjestettyyn kemian ja fysiikan kerhoon. Sekä biologian että kemian opettajat olivat innostavia. Yliopistoon hakiessani en tiennyt muuta kuin että halusin päätyä tekemään tohtorin tutkinnon. Hain sekä biologian että biokemian ohjelmiin ja lopulta tein paatoksen biokemian/bioteknologian ohjelmasta Kuopiossa sen perusteella, että biokemia olisi haastavampaa kuin biologia, ja bioteknologia oli lisäksi uusi ja mielikuvitustani kiehtova ala. Aloitin silloisessa Kuopion Yliopistossa biokemian opinnot vuonna 1988 ja valmistuin maisteriksi 1992 pääaineenani bioteknologia.

Opiskeluaikana osallistuin kasvimolekyylibiologian projektiin kesätöinä. Bioteknologia oli aika uutta siihen aikaan ja ihastuin suunnattomasti genetiikasta, geenimanipulaatiosta, ja kaikesta siihen liittyvästä. Ennen kuin päädyin tekemään gradu-työtäni kasvimolekyylibiologian alalta, Kuopion yliopiston ilmoitustaululta löytyi ilmoitus ihmisgenetiikan gradutyöpaikasta Helsingissä Kansanterveyslaitokselta (nykyisin Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos). Turussa opiskeleva ystäväni oli etsinyt sellaista paikkaa ja soitinkin hänelle yhteystiedot. Kun ystäväni ilmoitti että oli saanut paikan ja että se oli automaattisesti johtava myos väitöstyöhön, kysyin häneltä josko samalla laitoksella olisi tarvetta toisellekin gradun tekijälle joka myös olisi kiinnostunut väitöskirjan tekemisestä. Ei aikaakaan, niin myös minulle järjestyi paikka samassa Leena Palotien johtamassa ryhmässä ja muutin Helsinkiin. Tein Helsingissä pro gradu -työn mutaatioiden havainnointitekniikoista, ja väittelin tohtoriksi 1996 tutkittuani Marfan-syndrooman mutaatioita. Väitöksen jälkeen minulle oli selvää, että lähtisin tekemään postdoc-tutkimusta ulkomaille. Kun sain paikan Harvard Medical Schoolin solubiologian laitokselta, en epäröinyt, vaan pakkasin kaksi kassia ja muutin itsekseni Bostoniin 1997.

Bostonissa koetin miettiä: "Mikä minusta tulee isona?" Sitä ajatellen osallistuin Harvardin yliopiston "Alternative Careers for Ph.D.s" seminaareihin. Siellä tapasin muiden muassa patenttijuristeja. Olin jo Helsingissä opiskellessani osallistunut kurssille, jonka nimi oli "Patents in Biotechnology" ja se oli kiinnostanut minua jo silloin. Nyt patenttijuristien kertomukset työn monimuotoisuudesta tuntuivat vieläkin kiinnostavimmilta. Tutkimusta tehdessäni en osannut kuvitella keskittyväni vain yhteen pieneen tutkimusalueeseen, sillä kaikki eri alueet, kuten syöpäbiologia, neurobiologia, verisuonten biologia ja kaiken maailman muutkin alueet tuntuivat hyvin kiinnostavilta. Patenttiala tuntui tarjoavan täydellisen tien kaiken uuden keskelle. Lisäksi minun ei tarvitsisi hakea enää yhtäkään apurahaa! Siis siitäpä tavoite uudelle uralle.

Ensin ajattelin muuttaa takaisin Eurooppaan, jossa Euroopan Patenttivirasto (EPO) haki tutkijoita. Euroopassa patenttiasiamieheksi pätevöityminen ei myöskään vaatinut lakitutkintoa. Hakuni kuitenkin päättyi siihen että EPO vaati silloin, että hakijalla pitää olla väitöskirjan lisäksi minimi osaaminen kaikissa EPOn virallisissa kielissä. Minä puhuin vain englantia ja saksaa virallisista kielistä ja vaikka yritin ehdottaa, että suomi ja ruotsi kompensoisivat ranskan puuttumista, he kieltäytyivät harkitsemasta hakemustani. Sen sijaan että olisin opiskellut ranskan kielen alkeet ja hakenut uudelleen, päätin jäädä Bostoniin, etsiä töitä lakifirmasta ja mennä Yhdysvalloissa lakikouluun.

Työn hakeminen lakifirmasta ilman lakitutkintoa ja Yhdysvaltain kansalaisuutta oli haastavaa. Jatkoin labrassa tutkimustani ja hain töitä sivussa. Samalla hain myös lakikouluun siinä toivossa että hyväksyntä kouluun pääsystä auttaisi työpaikan hankinnassa. Etsin netistä firmoja, kirjoitin kirjeitä ja paasin jopa muutamaan haastatteluunkin. Meni yli vuosi ennen kuin löysin firman joka oli valmis palkkaamaan minut siitä huolimatta että (1) minulla ei ollut yhtään lakikokemusta; (2) olin pyytänyt firmaa maksamaan koko lakikouluni (neljän vuoden iltalakikoulu maksoi silloin noin $80,000 kokonaisuudessaan); ja (3) firman piti hakea minulle työviisumi ennen kuin aloitin, mikä sekin lisäsi kuluja (silloin noin $10,000). Bonuksena heille oli, että minut oli jo hyväksytty lakikouluun. Aloitin uudessa työpaikassa ja iltalakikoulussa samaan aikaan syksyllä 1999. Sain Yhdysvaltojen patenttiasiamiehen (patent agent) pätevyyden 2001 läpäistyäni paikallisen tutkinnon. Lakimiehen pätevyyden sain 2004 valmistuttuani Juris Doctor tittelin kanssa Suffolk University Law Schoolista.

Työkuvaani ovat alusta lahtien liittyneet patenttihakemusten kirjoittaminen, patenttien analysointi joko oikeusjuttujen yhteydessä tai kun firmat ostavat ja myyvät toisiaan tai kun sijoittaja harkitsee sijoittamista bioalan yhtiöön. Kirjoitan myös päivittäin vastauksia patenttitoimiston tutkijoiden kriittisiin kommentteihin patenttihakemusten hakuprosessin yhteydessä. Kirjoitan myös valituksia patenttitoimiston päätöksistä patenttitoimiston valituslautakunnalle. Kommunikoin myös päivittäin keksijöiden, asiakkaiden, lisenssien omistajien ja heidän lakimiesten, sekä ulkomaalaisten patenttiasiamiesten kanssa patenttihakemuksiin liittyvistä asioista. Työkuvani ei juuri muuttunut sen jälkeen kun valmistuin lakimieheksi, mutta Yhdysvalloissa on lakifirmassa patenttialallakin paljon helpompi päästä eteenpäin uralla, jos patenttijuristin tutkinnon lisäksi on myös "oikea" lakimies. Olen talla hetkellä yksi ryhmämme seniori juristeista.

Yliopisto-tutkinto ja kokemus tutkijan työssä antoivat välttämättömät taidot työhöni. Työ vaatii erinomaista kirjoitustaitoa, erinomaista taitoa ajatella kriittisesti, erinomaista taitoa etsiä tietoja, nopeaa uusien tietojen käsittely- ja analysointitaitoa, ja erinomaista suullista kommunikaatiotaitoa. Joudun myös usein selventämään lakiasioita keksijoille, joilla ei ole mitään käsitystä miten laki tulkitsee asioita. Melkein yhtä usein joudun selventämään tieteen saloja lakimiehille, joilla on usein biologiasta vain harmaa kuva. Lisäksi minun pitää osata toimia ryhmässä muiden lakimiesten kanssa, ohjata kokemattomampia patenttiagentteja tai junior lakimiehiä, ja ohjata sihteeriäni.

Biokemian/bioteknologian tutkintoni antoi hyvin laajan ja monipuolisen käsityksen kaikesta missä biokemiaa ja bioteknologiaa voidaan soveltaa. Opinnot antoivat myös taidot etsiä uutta tietoa ja lukea ja ymmärtää monipuolista tieteellistä kirjallisuutta. Tutkijana opin kuuntelemaan muita tutkijoita, kirjoittamaan artikkeleita sekä esiintymään suurelle yleisölle kansainvälisissä tiedekokouksissa. Postdoc-aikani antoi minulle myös taidot tulla toimeen ja kommunikoida erilaisten kulttuurien keskellä, sillä laboratoriossamme oli tutkijoita eri puolilta maailmaa – se oli ihan oma koulunsa sekin.

Viihdyn työssäni suurimman osan ajasta erinomaisesti. Parasta on että saan olla mukana muokkaamassa upouusia keksintöjä, keskustella maailmankuulujen tutkijoiden kanssa, kuulen uutisia uusista ihmisten ja eläinten hoitomuodoista, diagnostisista testeistä, geenimuunnelluista bakteereista, hiivoista ja faageista reaaliajassa. Lisaksi nautin suuresti isojen ongelmien ratkaisemisesta ja strategisesta patenttihakemusten suunnittelusta asiakkaiden kanssa: mitä kannattaa patentoida, miten suojata keksintöjä, jotta koko uusi prosessi olisi hyvin suojattu kilpailijoita vastaan. Mitä keksintöjä pitäisi lisensoida jotta voi perustaa yhtiön keksinnön varaan eikä joutua lakisyytteiden viidakkoon. Ainoa haittapuoli työssäni on, että minulla ei ole rajatonta määrää aikaa tutkia, analysoida tai kirjoittaa, sillä rajoittavana osapuolena ovat sekä aika että asiakkaiden rajalliset määrärahat. Patenttivirasto ja oikeuslaitos antavat rajallisen määrän aikaa vastata heidän kommunikaatioihin. Tunnen myös usein olevani hyödyllinen välikappale tutkimuksen ja esimerkiksi uusien lääkkeiden tai diagnostisten menetelmien saamisessa potilaiden käyttöön, vaikka joskus keksinnöt ovat aika abstrakteja, ja joskus myös aiheuttavat kansalaisten vastustusta kuten jotkut kantasoluihin tai geenimutaatioihin liittyvät keksinnöt. Ilman patenttien antamaa määrä-aikaista suojaa, monet firmat eivät kuitenkaan viitsisi panostaa suuria rahasummia lääkkeiden tai diagnostisten menetelmien kehittämiseen siihen pisteeseen että ne olisivat hyödyllisiä ihmisille.

Jos olet kiinnostunut haasteista, monista biotieteen aloista, ja varsinkin jos sinulla on vähän "opettajan vikaa" ja kyky tulla erinomaisesti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, sinulla on hyvät lähtökohdat tähän työhön. Työhön tarvittavat taidot voit oppia hyvässä bio-alan opinahjossa sekä tekemällä ainakin pari vuotta töitä ulkomailla – eri kulttuurien kanssa työskentely, oli se sitten tiede- ja lakikulttuurien välinen työ tai työ jossa pitää toimia muiden maiden kansalaisten kanssa on alue jonka voi oppia vasta käytännössä. Avoimuus muiden tavoille ajatella ja toimia on käytännössä opittu asenne joka auttaa eteenpäin alalla kuin alalla.