Kasvatustieteellisessä tutkimuksessa tapahtuu

Takaisin

Mitä voisimme oppia karaokesta?

Jatkuva suorituskeskeisyys ja arvostelu koulumaailmassa saattavat pahimmillaan aiheuttaa oppilaille elinikäisiä traumoja. Kasvatustieteiden professori Antti Juvonen kehottaakin etenkin taito- ja taideaineiden opettajia ottamaan oppia yllättävältä taholta: karaokemaailmassa kaikkia kannustetaan taidoista riippumatta.

– Olen tutkinut taito- ja taideaineiden opetusta, karaokea ja musiikkirajoitteisuutta. Yllättäen niistä voi löytää yhteyksiä ja sovelluksia toisiinsa, kertoo kasvatustieteiden professori Antti Juvonen.

Tuoreessa artikkelissaan Mahdollisuus olla hetken aikaa tähti Juvonen pureutuu yhdessä kahden taidekasvatuksen professorin kanssa karaoken maailmaan.

– Selvitimme, mikä merkitys karaokella on laulajalle. Kysyimme tutkituilta, mitä karaoken laulaminen heille merkitsee, mikä sai heidät aloittamaan laulamisen ja mitä myönteisiä vaikutuksia karaoken laulamisella on.

Tutkimus osoittaa, että karaoken avulla pääsee irti jokapäiväisestä elämästä, saa jotakin uutta ja voi pitää hauskaa ja rentoutua sekä kannustaa toisia.

Juvosen mukaan karaokelle ominaista on nimenomaan toisen kannustaminen riippumatta laulajan tasosta. Tämä piirre pitäisi saada siirrettyä taito- ja taideaineiden opetukseen.

– Olisi mahtavaa, jos karaokesta saataisiin siirrettyä koulumaailmaan ajatus siitä, että kuka vain voi laulaa riippumatta siitä, miten oikein tai väärin laulu menee. Laulamisen ilon ja toisten kannustamisen pitäisi olla tärkeintä.

Tärkeää olisi nimenomaan rohkeus ja uskallus, sillä laulamaan oppii laulamalla.

– Käsitys siitä, että toiset ovat laulutaitoisia ja toiset eivät, on tullut kumottua jo moneen kertaan.

Rohkeasti ulos mukavuusalueelta

Vikana suomalaisessa koulumaailmassa ja taito- ja taideaineiden opetuksessa on Juvosen mukaan suoritus- ja onnistumiskeskeisyys.

– Kukaan ei uskalla mennä ulos mukavuusalueeltaan, kun pelätään epäonnistumista.

Juvosen mukaan jo opettajankoulutuksessa kannattaisi kokeilla epävarmuusalueelle menemistä ohjatusti.

– Opettajien pitäisi tietää, miltä mukavuusalueelta poistuminen tuntuu. Koulussa uudet oppilaat ovat nimittäin koko ajan ulkona omalta mukavuusalueeltaan.

Savonlinnassa onkin tartuttu haasteeseen. Alkamassa on koulutus, joka painottuu musiikkiteatteriin ja draamaan. Jokainen opiskelija osallistuu opintojensa aikana kolmeen musiikkiteatteriprojektiin.

– Toivottavasti pystymme tällä menetelmällä kouluttamaan ulospäin suuntautuneita ja yhteistyö- ja kommunikointikykyisiä opettajia.

Opettajat paljon vartijana

Suoritus- ja onnistumiskeskeisyydellä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Pahimmillaan oppilaat voivat saada traumoja epäonnistumisen tunteista.

– Taito- ja taideaineiden opettajat ovat paljon vartijana. Parhaimmillaan he tuottavat harmoniaa ja hyvinvointia, pahimmillaan he voivat tehdä tuhoja.

Taito- ja taideaineet tarjoavat Juvosen mukaan mahdollisuuden myönteisiin kokemuksiin, eikä opettaja saa murskata oppilaan itsetuntoa ja minäkäsitystä. Musiikkiin liittyvät traumaattiset kokemukset voivat aiheuttaa jopa musiikkirajoitteisuutta.

– Musiikkirajoitteiset ihmiset ovat sellaisia, joille on tapahtunut jotakin traumaattista musiikkiin liittyen. Heille on syntynyt uskomus siitä, ettei heillä ole kykyä pärjätä musiikin alueella. Musiikkirajoitteinen ahdistuu musiikista ja torjuu sen.

Juvonen määritteli väitöskirjassaan musiikkirajoitteiset ihmiset, mutta ei uskonut heidän olemassaoloonsa.

– Toivoin, että se olisi vain teoreettinen ajatus, mutta valitettavasti tällaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Musiikkirajoitteisuus ei toki ole kuolemaksi, mutta haittaa siitä on.

Ei arviointia taito- ja taideaineissa

Koulumaailmassa musiikkirajoitteisuuden syntymistä voitaisiin torjua arvostelukäytäntöjen muuttamisella.

– Taito- ja taideaineita ei pitäisi arvostella koulussa ollenkaan. Oppilaan kehittymistä pitäisi seurata hänen omaan tasoonsa nähden, eikä niin, että tiettyyn numeroon vaaditaan tiettyjä asioita.

Juvosen mukaan musiikkikasvatuksessa ei tulisi tavoitella uusien huippumuusikoiden luomista. Pitäisi keskittyä kasvattamaan tasapainoisia ihmisiä, joilla on kyky nauttia musiikista ja muista taiteista.

– Nuotinkirjoituskyky ja säveltapailu eivät ole nykyaikaa ja nöyryyttävät laulukokeet pitäisi poistaa kokonaan. Opettajilla pitäisi olla kyky arvioida oppilaita taito- ja taideaineissa ilman kokeita. Nykyisin kokeita teetetään, jotta pystyttäisiin antamaan numero.

Teksti: Taru Väisänen
Kuvat: Varpu Heiskanen
Edellinen