Takaisin

Epidemia muuttaa myös seurakuntien käytäntöjä – aineistonkeruu käynnistyy

Koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne on aiheuttanut monenlaisia muutoksia myös seurakuntien toimintaan, ja esimerkiksi jumalanpalveluksia toteutetaan jo etäyhteydellä. Pääsiäiseen kiinteästi kuuluvan ehtoollisen viettäminen poikkeustilanteessa on aiheuttanut keskustelua niin Suomessa kuin ulkomailla. Nyt siitä käynnistetään ajankohtaista tutkimusta.

Seurakunnissa ollaan nyt aivan uudenlaisen tilanteen edessä: miten ehtoollisjumalanpalvelusta voidaan viettää, kun seurakunta ei saa tulla kirkkoon? Jääkö pääsiäisen sanomasta jotain oleellista pois, jos pääsiäisen jumalanpalveluksissa ei ole lainkaan ehtoollista?

Kirkkohistorian yliopistonlehtori Sini Mikkola ja käytännöllisen teologian nuorempi tutkija Laura Kallatsa ovat aloittamassa aiheeseen liittyvää aineistonkeruuta. He tutkivat, miten Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnissa vietetään ehtoollisjumalanpalveluksia koronaepidemian aikana, erityisesti pääsiäisenä.

– Lähetämme pääsiäisen jälkeen kyselyn jokaisen Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnan kirkkoherralle ja kyselemme toimintatapoja ja tilanteen herättämiä ajatuksia, kertoo Kallatsa.

Mikkolan mukaan tutkijat haluavat vastauksia siihen, miten ehtoollisjumalanpalvelusten viettämiseen liittyvät päätökset tehtiin näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa ja millaisiin ratkaisuihin seurakunnissa päädyttiin.

– Kysymme esimerkiksi myös, miten jumalanpalvelukset välitettiin seurakuntalaisille, ja jos seurakunnissa vietettiin "pienen piirin ehtoollista", ketä tällaiselle ehtoolliselle osallistui.

Uusien käytäntöjen luominen vaatii teologista työskentelyä

Ehtoollinen kuuluu kristillisen uskon ja teologian ytimeen. Teologisista aiheista, uusien tulkintojen tekemisestä sekä niihin liittyvistä mahdollisista käytännön muutoksista käydään yleensä kirkon sisällä perusteellista keskustelua. Tässä tilanteessa pitkiin oppiin kytkeytyviin keskusteluihin ei luonnollisestikaan ole aikaa.

Mikkolan mukaan piispat ovat antaneet ohjeita seurakuntien toiminnan järjestämisestä aktiivisesti koko koronakriisin ajan. Samalla he ovat ottaneet kantaa myös pääsiäisajan jumalanpalvelusten viettämiseen.

– Piispat ovat linjanneet, että ehtoollista voidaan viettää alle 10 hengen kesken, ja kotona jumalanpalvelusta seuraavat ihmiset voivat osallistua ehtoolliseen hengellisesti.

Tämä on aiheuttanut paljon keskustelua erityisesti papiston piirissä. Monet kokevat, että linjakasta olisi pidättäytyä ehtoollisjumalanpalveluksista kokonaan niin pitkään, kunnes kaikilla taas on yhtäläinen mahdollisuus osallistua ehtoolliselle.

Tässä yhteydessä on keskusteltu myöskin etäehtoollisen mahdollisuudesta. Piispat ovat kuitenkin linjanneet, että etäehtoolliset eivät ole mahdollisia.

– Ilmassa on monia näkemyksiä siitä, mihin luterilainen ehtoollisteologia antaa mahdollisuudet ja mihin ei. Asia on aiheuttanut vilkasta keskustelua niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Selvää on, että mahdollisten uusien käytäntöjen luominen vaatisi syvällistä teologista työskentelyä, mikä ei tapahdu hetkessä, kertoo Mikkola.

Etäehtoollinen herättää siis ristiriitaisia ajatuksia niin seurakuntalaisten kuin kirkon työntekijöidenkin keskuudessa. Jotkut myös pelkäävät tilanteen tuovan mukanaan liian nopeita muutoksia.

– Etäehtoollinen ei kuitenkaan ole asia, jossa seurakunnat voisivat lähteä sooloilemaan, vaan ehtoollisen viettämistä säätelee muun muassa kirkkojärjestys.

Tutkijoiden mukaan suunnitelmissa on myöhemmin tutkia myös sitä, miten seurakuntalaiset ovat kokeneet poikkeustilanteen aiheuttamat muutokset jumalanpalveluksissa sekä seurakuntien elämässä ylipäätään.

– Jumalanpalvelusten striimaaminen ja monet uudet kohtaamisen muodot näyttäisivät saaneen hyvän vastaanoton. Seurakunnat ovat pystyneet vastaamaan tässä ajassa ihmisten hätään ja tarpeisiin monella tasolla.
 

Lisätietoja:
Laura Kallatsa: https://uefconnect.uef.fi/henkilo/laura.kallatsa/
Sini Mikkola: https://uefconnect.uef.fi/henkilo/sini.mikkola/